Kaveri ystävällisesti hioi leveän nauhan hiomakoneella kansipuusta pahimmat höyläysyritysten vekit pois. Tästä on hyvä lähteä jyrsintöjä tekemään. (Btw. Kannen loimukuvio saa ihmisen herkistymään joka kerta, kun sitä katselee :D)
Piirsin kanteen keskiviivan ja jigin kanssa tallan paikan, mikkipoterot ja kaulataskun paikan.
Poistin poteroiden kohdalta enimmät puut poraamalla erikokoisilla terillä. Tarkoituksena oli päästä mahdollisimman vähällä jyrsimisellä hommassa eteenpäin.
Ensimmäisenä jyrsin kaulataskun. Kohdistin jigin keskiviivan avulla suoraan ja kiinnitin bodyn jigeineen puristimilla höyläpenkkiin. Sitten laakeriterän kanssa vaan ylimääräiset puut pois.
Homma toimi mainiosti. Päätin jyrsiä kaulataskun lopulliseen syvyyteensä vasta sitten, kun olen muotoillut bodyn lopulliseen muotoonsa.
Seuraavana vuorossa oli tallan läpivienti. Tässäkin ensin poralla porasin enimmät pois ja jigin kanssa sitten vain suoristin reunat.
Seuraavana piirsin jigin kanssa tallan jousikotelon muodot ja porailin enimmät pois. Kuten kuvasta näkyy, keskiviivan piirtäminen keskelle ei ensiyrityksellä täysin onnistunut ;D
Taas totutulla kaavalla jigin kanssa jyrsinnät. Homma on edennyt tähän asti poikkeuksellisen joutuisasti ja ilman vastoinkäymisiä.
Seuraavaksi tein takapuolen poteroiden suojapleksin syvennykset. Jyrsinnät oli tarkoitus tehdä 3 mm syvyyteen. Omistamani laakeriterä oli kuitenkin sen verran pitkä, että noin matalan jyrsinnän tekeminen oli mahdotonta. Jouduinkin kikkailemaan jigin ja rungon väliin pari rimanpätkää korokepaloiksi. Jyrsintä onnistui hyvin näinkin, ainoastaan jigin kohdistamisessa oikealle kohdalle piti nähdä hieman enemmän vaivaa.
Takapuolella kaikki valmista!
Homma jatkui rungon sahaamisella muotoonsa. Vannesahan terä ei ollut enää ihan uutuutensa terässä, siitä hienoiset "palovammat" mahongissa... Pitänee laitteistonhuoltajalle laittaa lappu, että vaihtaa vannesahan terän. Eli muistilappu oman kalenterin väliin :D
Ideaalimaailmassa rungon muotojen jyrsintä olisi onnistunut ylläolevan kuvan osoittamalla tavalla, laakeriterällä, joka seurailee kannen muotoja. No, nyt ei eletty ideaalimaailmassa, terä oli a) liian lyhyt ja b) liian pieni halkaisijaltaan. Rungon muodot piti jyrsiä siis jigin kanssa. Homma onnistui niinkin, mutta useat teränvaihdot ja rungon asennon vaihtamiset höyläpenkissä tuskastuttivat nälkäistä kitaranrakentajaa siinä määrin, että kuvat ko. prosessista jäi ottamatta.
Runko saatiin muotoonsa ja seuraavan vaiheena oli kaulataskun syventäminen lopullisiin mittoihin. Jyrsintä onnistui hyvin jo tehdyn poteron reunoja seuraillen.
Seuraavana vuorossa mikkipoterot. Kaulamikin paikkaa jyrsiessä kuului ikäviä rusahduksia, kun jouduin taas jigin ohuudesta ja terän pituudesta johtuen ottamaan melko ronskilla syötöllä puuta pois.
Tätä ne rusahdukset tiesivät. P*****e. Kaulataskun reunasta reilun kokonen palanen irti.
Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että palanen oli lohjennut niin siististi, että sen sai helposti liimattua takaisin paikoilleen. Pintakäsittelyn jälkeen näkyviin jäävää liimasauman osaa tuskin edes huomaa.
Kun kaulataskuepisodista oli kunnialla selvitty, siirryin taas takaosan kimppuun. Ensimmäisenä ajoin rungon reunoihin pyöristykset.
Sitten mahalle paikka.
Karkeaan muotoiluun käytin kollegaa Harri "höylä" Soikkelia lainaten lintua, eli järkyttävää kavahöylää. Pääsi vähän käsityön makuun tätäkin projektia tehdessä.
Kavahöylän jälkeen siirryin rungon kanssa nauhahiomakoneen luokse ja hioin tummy cutin muodon lähelle lopullista muotoa. Tämän jälkeen viilalla ja hiomapaperilla homma finaaliin. Ihan hyvä tuosta tuli.
Tässä vielä loppuun runko etupuolelta. Seuraavana pitäisi sitten ruveta kannen muotoja tekemään. Tai jos saan kaularaudan hommattua, niin kaulankin voisi seuraavaksi valmistaa. Katsellaan, miten tässä edetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti