Radiushäkkyrä ja muuta mukavaa

Otelaudan upotukset onnistuivat varsin mukavasti. Enimpien ylipursuneiden epoksien siistimisen jälkeen otelauta näyttää tältä

Ehdin tässä myös bodyn reunat siistiä, kun oskilloivan hiomakoneen ääreen pääsin. Tälläinen olis kyllä omallekin pajalle kätevä laitos

Seuraavana hommana jatkoin kaulan valmistamista. Kaularaudan ura oli ensimmäisenä listalla. Jyrsimeen 6 mm terä ja reunaohjain paikoilleen ja töihin! Kuvat kertoo koko prosessin:

Rupesin miettimään, että miten otelaudan radiuksen saisi tehtyä kerralla kohdilleen ja siten, että upotukset ei hirveästi kärsisi. Käsinhän tämän olisi voinut radiusblokin kanssa hioa. Ajattelin kuitenkin tulevaisuutta ja seuraavia projekteja, joten päätin valmistaa apuvälineen radiuksen hiomista varten. Aikaisemmin olin suunnitellut tekeväni jyrsintä varten radiuksen muotoisen alustan, mutta tulin päätelmissäni siihen lopputulokseen, että jyrsin saattaa olla melko karski työstöväline upotuksien kannalta. Joskus katselin youtube-videon, jossa nauhahiomakoneen yläpuolelle oli rakennettu "keinu", johon otelaudan sai kiinni. Parilla edestakaisella keinuliikkeellä sai koko otelautaan radiuksen tehtyä. Tälläisen ajattelin valmistaa itsellekin.

Loin katseeni metallipuolen jämälaatikkoa kohti. Ylijäämäpaloista pitää pääasiassa saada tämä apuväline tehtyä. Sopivia paloja löytyikin mukavasti. Ainoat osat, jotka piti hyllystä ottaa, olivat kierretangon pätkät keinun varsien säätöä varten sekä kulmaraudan pätkät sekä pultit, jossa edellämainitut ovat kiinni. Sellainen reilu pari tuntia myöhemmin lopputulos oli tässä vaiheessa:

Kiinnitin koko komeuden vanhaan porakoneen jalkaan, sen avulla korkeutta (ja samalla syöttöä) pystyy säätämään kätevästi. Seuraavalla kerralla tuohon pitää vielä hitsata kierretankojen päähän kiinnityspaikat otelaudalle ja varsien välille poikittaissuuntainen tukipalkki. Testasin laitosta kiinnittämällä hukkapalikan puristimella toiseen varteen ja heiluttelemalla sitä hiomanauhan päällä, kyllä siihen palikan päätyyn pyöristys syntyi. Kaunishan tuo ei missään nimessä ole, mutta toiminee tarkoituksessaan. Mallin nimi olkoon Radiushäkkyrä 3000 :D

Iintu-inlayt

Sain tutulta kitarasepältä ruusupuisen otelauta-aihion, johon oli tehty jo valmiiksi nauhaurat ja alustavat jyrsinnät lintu-inlaylle. Mitäpä siinä muuta kuin lintu-otelautamerkit tilaukseen!

Aivan kaikki Sp-elektroniikan toimittamat lintu-inlayt eivät otelaudassa olleisiin upotuksiin ihan suoraan menneet, joten hieman käsityötä joutui tekemään. Minulla ei ennestään ollut näin pieneen näperrykseen sopivia talttoja, joten sellaiset piti valmistaa. Aihioina käytin paria käytöstä poistettua ruuvimeisseliä.

Tällaiset tuli pienen hiomisen ja terottamisen jälkeen. Kyseiset "taltat" toimivat yllättävän hyvin ja juuri niinkuin toivoinkin.

Suurensin upotuksia tarvittavista kohdista ja sovittelin otalautamerkit paikoilleen ilman liimaa. Pyrin saamaan otelautamerkit sellaiseen syvyyteen, että radiuksen hiominen on mahdollista siten, että lintujen siipien kärjetkin säilyvät ehjinä.

Sekoitin epoksin joukkoon hieman mustaa petsiä väriksi ja ryhdyin liimaamaan otelautamerkkejä paikalleen.

Epoksin kanssa työskentely oli näin ensikertalaiselta melkoista tuhraamista. En kuitenkaan ottanut turhia paineita liiman leviämisestä, koska otelauta kuitenkin hiotaan vielä. Nyt sitten odotellaan liiman kuivumista ja toivotaan, että merkkien liimaamisesta tuli muutakin kuin sanomista.

Itselle voisin muistiin laittaa, että jos joskus ryhtyy alusta asti otelautamerkintöjä tekemään, niin järkevää on harjoitella asiaa yksinkertaisemmilla muodoilla. Linnut ei varmasti helpoin mahdollinen upotusmalli ole aloittaa. Jos en olisi tätä otelautaa saanut melko valmiiksi työstettynä, niin aika hankala olisi ollut noita upotuksia tehdä. Varsinkaan kun en Dremeliä tai vastaavaa pientä jyrsintä ole käytössä

Rungon valmistusta part 2

Noniin, taas on jonniin verran vettä Taipaleenjoessa virrannut sitten edellisen kirjoituksen ja projektikin on hieman edistynyt. Kun en ole saanut hommattua kaularautaa projektia varten, olen keskittynyt rungon valmistamiseen. Tässä tuleekin raportointi lähes koko rungon valmistamisesta kannen muotoilua lukuunottamatta.

Kaveri ystävällisesti hioi leveän nauhan hiomakoneella kansipuusta pahimmat höyläysyritysten vekit pois. Tästä on hyvä lähteä jyrsintöjä tekemään. (Btw. Kannen loimukuvio saa ihmisen herkistymään joka kerta, kun sitä katselee :D)

Piirsin kanteen keskiviivan ja jigin kanssa tallan paikan, mikkipoterot ja kaulataskun paikan.

Poistin poteroiden kohdalta enimmät puut poraamalla erikokoisilla terillä. Tarkoituksena oli päästä mahdollisimman vähällä jyrsimisellä hommassa eteenpäin.

Ensimmäisenä jyrsin kaulataskun. Kohdistin jigin keskiviivan avulla suoraan ja kiinnitin bodyn jigeineen puristimilla höyläpenkkiin. Sitten laakeriterän kanssa vaan ylimääräiset puut pois.

Homma toimi mainiosti. Päätin jyrsiä kaulataskun lopulliseen syvyyteensä vasta sitten, kun olen muotoillut bodyn lopulliseen muotoonsa.

Seuraavana vuorossa oli tallan läpivienti. Tässäkin ensin poralla porasin enimmät pois ja jigin kanssa sitten vain suoristin reunat.

Seuraavana piirsin jigin kanssa tallan jousikotelon muodot ja porailin enimmät pois. Kuten kuvasta näkyy, keskiviivan piirtäminen keskelle ei ensiyrityksellä täysin onnistunut ;D

Taas totutulla kaavalla jigin kanssa jyrsinnät. Homma on edennyt tähän asti poikkeuksellisen joutuisasti ja ilman vastoinkäymisiä.

Seuraavaksi tein takapuolen poteroiden suojapleksin syvennykset. Jyrsinnät oli tarkoitus tehdä 3 mm syvyyteen. Omistamani laakeriterä oli kuitenkin sen verran pitkä, että noin matalan jyrsinnän tekeminen oli mahdotonta. Jouduinkin kikkailemaan jigin ja rungon väliin pari rimanpätkää korokepaloiksi. Jyrsintä onnistui hyvin näinkin, ainoastaan jigin kohdistamisessa oikealle kohdalle piti nähdä hieman enemmän vaivaa.

Takapuolella kaikki valmista!

Homma jatkui rungon sahaamisella muotoonsa. Vannesahan terä ei ollut enää ihan uutuutensa terässä, siitä hienoiset "palovammat" mahongissa... Pitänee laitteistonhuoltajalle laittaa lappu, että vaihtaa vannesahan terän. Eli muistilappu oman kalenterin väliin :D

Ideaalimaailmassa rungon muotojen jyrsintä olisi onnistunut ylläolevan kuvan osoittamalla tavalla, laakeriterällä, joka seurailee kannen muotoja. No, nyt ei eletty ideaalimaailmassa, terä oli a) liian lyhyt ja b) liian pieni halkaisijaltaan. Rungon muodot piti jyrsiä siis jigin kanssa. Homma onnistui niinkin, mutta useat teränvaihdot ja rungon asennon vaihtamiset höyläpenkissä tuskastuttivat nälkäistä kitaranrakentajaa siinä määrin, että kuvat ko. prosessista jäi ottamatta.

Runko saatiin muotoonsa ja seuraavan vaiheena oli kaulataskun syventäminen lopullisiin mittoihin. Jyrsintä onnistui hyvin jo tehdyn poteron reunoja seuraillen.

Seuraavana vuorossa mikkipoterot. Kaulamikin paikkaa jyrsiessä kuului ikäviä rusahduksia, kun jouduin taas jigin ohuudesta ja terän pituudesta johtuen ottamaan melko ronskilla syötöllä puuta pois.

Tätä ne rusahdukset tiesivät. P*****e. Kaulataskun reunasta reilun kokonen palanen irti.

Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että palanen oli lohjennut niin siististi, että sen sai helposti liimattua takaisin paikoilleen. Pintakäsittelyn jälkeen näkyviin jäävää liimasauman osaa tuskin edes huomaa.

Kun kaulataskuepisodista oli kunnialla selvitty, siirryin taas takaosan kimppuun. Ensimmäisenä ajoin rungon reunoihin pyöristykset.

Sitten mahalle paikka.

Karkeaan muotoiluun käytin kollegaa Harri "höylä" Soikkelia lainaten lintua, eli järkyttävää kavahöylää. Pääsi vähän käsityön makuun tätäkin projektia tehdessä.

Kavahöylän jälkeen siirryin rungon kanssa nauhahiomakoneen luokse ja hioin tummy cutin muodon lähelle lopullista muotoa. Tämän jälkeen viilalla ja hiomapaperilla homma finaaliin. Ihan hyvä tuosta tuli.

Tässä vielä loppuun runko etupuolelta. Seuraavana pitäisi sitten ruveta kannen muotoja tekemään. Tai jos saan kaularaudan hommattua, niin kaulankin voisi seuraavaksi valmistaa. Katsellaan, miten tässä edetään.

Lapakulman valmistus

Edellisellä kerralla liimaukseen jääneen bodyn sai pois puristuksista ja totta tosiaan, Titebond oli tehnyt tehtävänsä ja liimannut kansipuun runko-osaan kiinni.

Bodyaihio lähtee seuraavaksi kaverin mukana hiottavaksi kannen osalta pitkän nauhan hiomakoneella, jotta pahoilta palkeenkieliltä vältyttäisiin kannen tasoittamisen yhteydessä.

Kun bodylle ei oiken tässä vaiheessa mitään voi tehdä, ajattelin siirtyä kaulan kimppuun. Kaulan valmistamisen aloitin lapakulman sahaamisella. Googlettelin PRS:ssä käytettyjä lapakulmia ja löysinkin Fretted Americanan sivun, jossa oli selvitys PRS:n Dragon III:n ominaisuuksista. (www.frettedamericana.com/product/1995-paul-reed-smith-dragon-lll-11). Otin varman päälle ja laitoin asteen verran paremmaksi, Dragonin 11 asteen lapakulman sijaan omaani lapakulmaksi päätin laittaa 12°. Lukaisin tuon artikkelin tätä kirjoittaessa tarkemmin ja rupesin miettimään, että näinköhän tuo 12° on turhan jyrkkä kulma. Vibralla varustetuissa PRS:ssä onkin tuon mukaan 7° lapakulma. No, männessähä tuon näkköö.

Aloitin homman piirtämällä astelevyn kanssa kaulan sivulle oikeaan kulmaan viivat ja varmistin lavan jigin kanssa, että lapa ylipäätään mahtuu sille varatulle alueelle.

Etenin lapakulman valmistamisessa sahaamalla ensin vannesahalla ns. "enimmät pois".

Vannesahauksen jälkeen siirryin pyörösahalle ja virittelin kaula-aihion tukipuiden avulla sahauspöytään kiinni, oikeaan kulmaan tietenkin.

Viritelmä oli muuten hyvä, mutta lavan aluetta ei saanut kokonaan sahattua, kun takimmainen, tukirimaa paikallaan pitävä puristin otti pyörösahan runkoon kiinni. Jouduiin hetken miettimään, että miten homman saa hoidettua kunnialla loppuun. Päädyin lopulta kiinnittämään kaulan toisin päin sahauspöytään. Tällä tavoin tukiriman puristinkaan ei ottanut mihinkään kiinni ja sain sahattua lavan muutamalla sahauskerralla suunnilleen oikeaan mittaan.

Jätin lavan yläpuolelle n. 1 mm ylimääräistä puuta, eli en sahannut ihan viivaa myöten vielä tässä vaiheessa. Jos esim. jotain pieniä kolhuja tulee ennen lapaviilun liimaamista, niin onpahan sitten varaa hioa ne pois. Lisäksi aihio ei ole tarpeeksi leveä, joten levennyspalasia on käytettävä. Työstän lavan yläpuolen oikeaan mittaan sitten, kun levennyspalat on asennettu.

Seuraavana hommana kaulan osalta olisi kaularaudan uran jyrsiminen. Kun ura on tehty, voi kaulaa alkaa vähitellen työstämään oikeisiin muotoihin. Tuttu kitaraseppä, sama, jolta jigit sain, soitteli ja sanoi, että hänelle oli jäänyt yksi ruusupuuotelauta ylimääräiseksi. Oli kuulemma ehtinyt siihen nauhaurat ja lintu-otelautamerkkien (!) koloset valmistaa. Ajattelin ottaa haasteen vastaan, en ole aikaisemmin perus dotseja vaikeampia otelauta upotuksia tehnytkään.

Rungon valmistusta part 1

Noniin, nyt päästäänkin jo varsinaiseen aiheeseen, eli rungon valmistamiseen. Tälle työskentelykerralle otin tavoitteeksi saada jo aikaisemmin höylätyn kansipuun liimattua runkoaihioon kiinni. Kaveri lupasi opiskelupaikallaan pitkän nauhan hiomakoneella hioa kansipuun määräpaksuuteen loppuviikosta, joten senkin takia homma oli hoidettava pois alta.

Aloitin höyläämällä runkoaihion 40 mm paksuuteen. Tein runkoon tarvittavat jyrsinnät ennen kansipuun liimaamista. Elektroniikkapotero ja urat johdotuksille olivat siis kyseessä. Elektroniikkapoteroa jyrsiessä pääsin toteamaan, että edellisessä blogitekstissä raportoitu laakeriterä toimi varsin mainiosti.

Ennen jyrsimellä ajamista porasin enimmät puut poteron kohdalta pois

Sitten ei muuta kuin jigi kiinni ja jyrsimään

Terässä ei aivan riittänyt pituus jyrsiä poteroa koko matkalta, joten loput jyrsin toiselta puolelta terän päässä olevalla laakerilla varustetulla terällä

Reikähän siihen tuli

Seuraavaksi vuorossa ovat johdotusten koloset

Ennen kansipuun liimaamista hetken mietin miten homma olisi järkevintä hoitaa, jotta kansi sattuisi oikealle kohdalle. Kohdistus oli siksi näinkin tärkeää, koska kansipuussa on toisessa reunassa melko ikäviä oksankohtia ja niiden ansiosta toiseen reunaan ei jää ylimääräistä juuri lainkaan. Päätin työstää kansipuun oikeaan muotoonsa, niin kohdistus onnistuu keskiviivan ja rungossa olevien ääriviivojen avulla.

Karkeat muodot ensin vannesahalla, sitten jyrsimellä loput

Ei riemulla rajaa kun DeWaltilla ajaa

Jigin kiinnityksessä päädyin käyttämään ruuveja, koska kaksipuoleista teippiä tai vastaavia yleellisyystuotteita ei tähän hätään ollut saatavilla. Sijoitin ruuvit sellaisiin kohtiin, jotka lopulta jyrsitään pois, eli kaulataskun kohdalle ja tallan kohdalle. Tälläkin kiinnityksellä jigi asettui aivan hyvin myös reunoilta kansipuuta vasten.

Pienoisia ongelmia seurasi jyrsinnän jälkeen jigin irrotusvaiheessa. Kaulataskun kohdalla ollut ruuvi katkesi (!) kun aloin irrottaa sitä. Yritin vielä pihdeillä kiertää näkyville jääneestä osiosta ruuvia pois, mutta eihän se siitä mihinkään lähtenyt. Päädyin sahaamaan kohdalta pienen palan pois. Kaulataskun tekemisen yhteydessä ko. kohta lähtee joka tapauksessa pois, joten silloin ruuvista olisi vain haittaa.

Lopuksi vielä koko paketti liimautumaan

Huomenna pääsee katsomaan tekikö Titebond tehtävänsä :)