Bodyaihio lähtee seuraavaksi kaverin mukana hiottavaksi kannen osalta pitkän nauhan hiomakoneella, jotta pahoilta palkeenkieliltä vältyttäisiin kannen tasoittamisen yhteydessä.
Kun bodylle ei oiken tässä vaiheessa mitään voi tehdä, ajattelin siirtyä kaulan kimppuun. Kaulan valmistamisen aloitin lapakulman sahaamisella. Googlettelin PRS:ssä käytettyjä lapakulmia ja löysinkin Fretted Americanan sivun, jossa oli selvitys PRS:n Dragon III:n ominaisuuksista. (www.frettedamericana.com/product/1995-paul-reed-smith-dragon-lll-11). Otin varman päälle ja laitoin asteen verran paremmaksi, Dragonin 11 asteen lapakulman sijaan omaani lapakulmaksi päätin laittaa 12°. Lukaisin tuon artikkelin tätä kirjoittaessa tarkemmin ja rupesin miettimään, että näinköhän tuo 12° on turhan jyrkkä kulma. Vibralla varustetuissa PRS:ssä onkin tuon mukaan 7° lapakulma. No, männessähä tuon näkköö.
Aloitin homman piirtämällä astelevyn kanssa kaulan sivulle oikeaan kulmaan viivat ja varmistin lavan jigin kanssa, että lapa ylipäätään mahtuu sille varatulle alueelle.
Etenin lapakulman valmistamisessa sahaamalla ensin vannesahalla ns. "enimmät pois".
Vannesahauksen jälkeen siirryin pyörösahalle ja virittelin kaula-aihion tukipuiden avulla sahauspöytään kiinni, oikeaan kulmaan tietenkin.
Viritelmä oli muuten hyvä, mutta lavan aluetta ei saanut kokonaan sahattua, kun takimmainen, tukirimaa paikallaan pitävä puristin otti pyörösahan runkoon kiinni. Jouduiin hetken miettimään, että miten homman saa hoidettua kunnialla loppuun. Päädyin lopulta kiinnittämään kaulan toisin päin sahauspöytään. Tällä tavoin tukiriman puristinkaan ei ottanut mihinkään kiinni ja sain sahattua lavan muutamalla sahauskerralla suunnilleen oikeaan mittaan.
Jätin lavan yläpuolelle n. 1 mm ylimääräistä puuta, eli en sahannut ihan viivaa myöten vielä tässä vaiheessa. Jos esim. jotain pieniä kolhuja tulee ennen lapaviilun liimaamista, niin onpahan sitten varaa hioa ne pois. Lisäksi aihio ei ole tarpeeksi leveä, joten levennyspalasia on käytettävä. Työstän lavan yläpuolen oikeaan mittaan sitten, kun levennyspalat on asennettu.
Seuraavana hommana kaulan osalta olisi kaularaudan uran jyrsiminen. Kun ura on tehty, voi kaulaa alkaa vähitellen työstämään oikeisiin muotoihin. Tuttu kitaraseppä, sama, jolta jigit sain, soitteli ja sanoi, että hänelle oli jäänyt yksi ruusupuuotelauta ylimääräiseksi. Oli kuulemma ehtinyt siihen nauhaurat ja lintu-otelautamerkkien (!) koloset valmistaa. Ajattelin ottaa haasteen vastaan, en ole aikaisemmin perus dotseja vaikeampia otelauta upotuksia tehnytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti