Walmis!

Pitkällisen pintakäsittelyn ja puunaamisen jälkeen pääsin kiinnittämään hardwaret ja mikrofonit paikalleen. Mikkeinä on DiMarzion ToneZone tallassa ja Air Norton kaulassa. Tonepotikka on nostokytkin, jolla molemmat mikrofonit saa puolitettua.

Kuvat kertovat lopputuloksen ulkoasusta:

Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Kyllähän se palkitsevaa oli, kun treenikämpällä pääsi tämän Marshalliin kytkemään ja reilummalla volumella ekat voimasoinnut ilmoille täräyttämään. Pitkään tätä tehdessä meni, mutta rauhallinen tekeminen kannatti. Hätiköimällä ja kiirehtimällä moni kohta olisi saattanut mennä pieleen. Nyt oli hyvin aikaa miettiä kaikki jutut etukäteen ja sitten tekovaiheessa vain toteuttaa suunnitelma.

Ei muuta ku Rock on!

Pintakäsittelyä

Kitara oli nyt saatu siihen vaiheeseen, että jäljellä oli enää loppuhionnat ja pintakäsittelyt. Väriksi olin ajatellut tummaa harmaata, hieman alkuperäisvalmistajan grey black tai charcoal -värien tyyliin. Painiskelin pitkään lakkauskysymyksen kanssa, mutta päädyin kuitenkin vielä lykkäämään maaliruiskun hankintaa ja pinnoittamaan tämän instrumentin tru-oililla.

Väriä testasin oikeaoppisesti ensin hukkapalalle. Käytin värjäämiseen Liberonin mustaa kuultomaalia. Kyseessä on nimestä huolimatta spriipetsi. Laimensin petsiliuosta roimasti tinnerillä ennen levittämistä. Tämä siksi, kun en halunnut menettää puun loimukuvion elävyyttä. Kokemusteni mukaan tummilla petseillä kuvio menee helposti tukkoon ja elävyys ja kolmiuloitteinen vaikutelma kärsii. Olin väriin tyytyväinen väriin, joten ei muuta kuin itse kohteen kimppuun.

Aloitin värjäämisen lavasta. Ajattelin, että sieltä väri on helppo hioa pois, jos jotain menee pieleen. Värin levittämisen jälkeen suu kääntyi kuitenkin sen verran leveään hymyyn, että hiomakone sai luvan pysyä kaapissa. Onhan tuo nyt ihan törkeen hieno! (disclaimer: erittäin subjektiivinen mielipide)

Värin levittämistä uskalsi jatkaa kanteenkin. Pyrin pitämään rätin melko kuivana ja hankasin värin pintaan. Tällä tavoin vältin kokonaan värin valumisen rungon sivuille. Runkoon muodostui siis natural binding -tyyppinen reunalista värjäämättömästä kannen reunasta.

Värin levittämisen jälkeen oli vuorossa Tru-oil. Levitin öljyä ohuen kerroksen, annoin kuivua yön yli ja ennen seuraavaa kerrosta teräsvillalle hioin pinnan sileäksi. Tätä kiertoa jatkui toista viikkoa. Joka päivä. Yksi kerros öljyä.

Vaivannäkö ja kärsivällisyys kuitenkin kannatti, koska pinnasta tuli todella sileä ja kiiltävä. Tietämätön saattaisi luulla pintakäsittelyä lakaksi.

Bodyn muotoilua

Bodyn muotoilu oli melko aikaavievää hommaa. Etenkin kannen puoliskojen symmetriseksi ja virheettömäksi hiominen vei kesäiltapäivän jos toisenkin.

Koneellista työstöä tein vuosia sitten 15 eurolla ostetulla Kätsy Kalle -merkkisellä hiomahiirellä. Uskomattoman hyvä ja kestävä laite hintaansa nähden! Auringonvalo toimi hyvänä apuna kannen muotoiluissa: valoa vasten katsoessa varjo erottui kuopan kohdalla.

Pikkutarkempaa työstöä suoritin vaihtoteräveitsellä. Sopivia pieniä talttoja minulla ei tarkoitusta varten kotona ollut, mutta työ onnistui veitsenkin avulla hyvin.

Eri karkeusasteiset hiomapaperit tulivat myös tutuksi muotoiluja tehdessä.

Kannesta puuttuivat vielä PRS -kitaroille tyypilliset syvennykset potikoiten ympäriltä. Niitten tekemisen hoidin jigin ja yläjyrsimen avulla. Jigi kiinnitettiin rungon alapuolelle ja pöydässä, jyrsimen terän kohdalla olevaa tappia vasten pyöriteltiin halutut syvennykset.

Jyrimen teränä käytin pyöreäpäistä 8mm halkaisijaltaan olevaa terää.

Syvennysten tekemisen jälkeen porasin vielä potikoille ja mikkikytkimelle reiät.

Jyrsimen ja jigin avulla valmistuivat myös muovisuojukset jousisyvennykselle ja elektroniikkapoterolle.

Tarkkojen mittausten ja varmistuksen varmistuksien jälkeen uskasin avata Titebond -purkin ja levittää liiman kaulataskuun. Kaula ja runko oli nyt pysyvästi liitetty toisiinsa.

Kaula valmiiksi!

Kaulan valmistaminen jatkui nauhojen laittamisella ja niihin liittyvällä nysväämisellä. Nauhojen laittoon apua sain nauhaprässin muodossa tutulta kitaranrakentajalta. Verraton väline tuo nauhaprässi.

Käytännössä nauhaprässi siis on pylväsporakoneeseen kiinnitettävä metallinen muotti, jonka alapintaan on koneistettu otelaudan radiusta vastaava kaarevuus ja ura nauhaa varten.

Nauhauriin laitoin keskelle pienen turauksen Titebondia ennen nauhan prässäämistä paikoilleen. Titebond kuivuessaan lukitsee nauhan hyvin paikoilleen,

Reilun puolen tunnin prässäilyn päätteeksi kaikki nauhat päätyivät omille paikoilleen. 

Fretjob jatkui nauhojen päiden tasaamisella. Karkeaan työstöön käytin yksihakkuista lattaviilaa.

Lopuksi viilasin vielä nauhojen päätyihin pienen viisteen molemmille puolille. Tästä eteenpäin nauhanpäiden silottelu jatkui vielä vesihiomapaperin voimin. Tästä vaiheesta valitettavasti kuvaa en älynnyt ottaa.

Kuvaa en saanut otettua myöskään nauhojen samaan tasoon hionnasta. Homma käytännössä tapahtui siten, että ensin säädin kaulan luotisuoraksi viivoittimen avulla. Tämän jälkeen tussilla merkitsin nauhojen yläpinnat. Lopuksi timanttihiomakivellä hiontaa niin kauan, että jokaisesta nauhasta on lähtenyt väri pois. Testaus vielä viivoittimella, että mikään nauha ei ole toista korkeampi.

Tasoituksen jälkeen nauhat piti pyöristää eli kruunata uudelleen. En lähtenyt hankkimaan tarkoitusta varten mitään nauhaviiloja, vaan valmistin työkalun itse. Puupalikkaan pienellä pyöreällä neulaviilalla viilaamalla sopiva ura ja vesihiomapaperi palikan ympärille. Homma hoitui ko. hiomatuen avulla oikein hyvin.

Lopuksi vielä 0000 teräsvillalla kiillotus,

Virittimien reiät porasin pylväsporakoneella jigin kanssa. Jigi helpotti hommaa merkittävästi, ilman työläitä mittailuja virittimenreiät sai juuri oikealle paikalle.

Lopuksi vielä viritinten mallailu paikalleen. Hyvin sopivat.

Nauhatöiden ja virittimen reikien jälkeen kaulasta puuttui enää otelaudan sivusta merkit.

Merkkien laittaminen alkoi otelaudan keskikohdan mittaamisella ja sivumerkkien paikkojen merkitsemisellä. Tämän jälkeen porasin akkuporakoneella 2mm terällä merkintöjen kohdalle reiät.

Reikiin liimasin pikaliimalla pätkät sivumerkkitarkoitukseen ostamaani 2 mm muovitankoa.

Liiman kuivuttua viilasin merkit samaan tasoon otelaudan sivun kanssa.

Kaula olisi sitä myöten valmis!